Hieroja­opiskelijalle

Työkalut

• Anatomian sanastoLuut, maamerkit, nivelet, lihakset ja hermot suomeksi ja latinaksi. Ladattavissa myös PDF:nä ja Excelinä.
• HarjoituskoeMonivalinta- tai kirjoitustehtäviä sanaston aineistosta. Väärin menneet voi kerrata heti.
• Hermojen kulkureititKuvat ja taulukko siitä, missä hermot kulkevat ja missä ne ovat pinnallisia.
• Lihakset alueittainTietopankin lihasartikkelit: origo, insertio, functio ja nervus selkokielellä.

Kiinnostaako hierojan ammatti?

Koulutetuksi hierojaksi tullaan suorittamalla hieronnan ammattitutkinto. Koulutettu hieroja on Suomessa nimikesuojattu terveydenhuollon ammattihenkilö: nimikettä saa käyttää vain, kun Valvira on myöntänyt oikeuden siihen. Hierontaa saa tehdä ilman nimikettäkin, mutta nimike kertoo asiakkaalle, että tekijällä on tutkinto ja hän on terveydenhuollon ammattihenkilöiden rekisterissä.

Tutkinnon rakenne

Tutkinnon perusteet uudistuivat 1.8.2026. Tutkinnon laajuus on 150 osaamispistettä (osp).

Oppilaitokset voivat tarjota valinnaisia osia eri tavoin, joten tarkista tarjonta omasta oppilaitoksestasi. Osaaminen osoitetaan näytöissä eli käytännön työtehtävissä aidoissa työympäristöissä. Pelkkä kirjallinen koe ei riitä.

Opiskelu käytännössä

• Missä: Tutkintoa järjestävät ammatilliset oppilaitokset, liikuntaopistot ja hierojakoulut eri puolilla Suomea. Opiskella voi päivä- tai monimuotototeutuksena, ja usein myös oppisopimuksella.
• Kesto: Kesto riippuu toteutuksesta ja aiemmasta osaamisesta. Päivätoteutuksena se on noin vuoden, esimerkiksi keskimäärin 9 kuukautta, ja monimuotona usein pidempi.
• Hinta: Hinta vaihtelee paljon oppilaitoksittain: muutamasta sadasta eurosta noin 2 500 euroon. Esimerkiksi viikonloppuisin järjestettävät monimuotototeutukset ovat usein kalliimpia kuin päivätoteutukset, joten vertaile hintoja ja sitä, mitä hintaan sisältyy. Oppisopimuksella koulutus on yleensä maksuton opiskelijalle. Opintoihin voi saada Kelan opintotukea.
• Hakeminen: Hakea voi yleensä ympäri vuoden. Valinta tehdään tavallisesti hakemuksen ja haastattelun perusteella. Opetuskielenä on yleensä suomi, ja kielitaitovaatimus on tyypillisesti tasoa B1.
• Terveydentila: Työ on fyysistä, ja hieronnan ammattitutkintoon sovelletaan tutkintokohtaisia terveydentilavaatimuksia. Kysy tarvittaessa oppilaitokselta etukäteen.

Valmistumisen jälkeen

• Nimikesuojaus: Hae oikeutta käyttää koulutetun hierojan nimikettä Valvirasta. Hakemus on maksullinen. Kun oikeus on myönnetty, nimesi näkyy julkisessa JulkiTerhikki-rekisterissä, josta asiakkaat voivat tarkistaa sen.
• Työ: Moni hieroja toimii yrittäjänä, minkä vuoksi yrittäjyys on tutkinnon pakollinen osa. Työpaikkoja on myös esimerkiksi kuntoutuslaitoksissa, kylpylöissä ja urheilun parissa.
• Lisäkoulutus: Osaamista voi syventää esimerkiksi hieronnan erikoisammattitutkinnolla ja erilaisilla täydennyskoulutuksilla.

Jatko-opinnot korkeakoulussa

Hieronnan ammattitutkinto on ammatillinen tutkinto, joten se antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Tutkinnolla voi hakea esimerkiksi fysioterapeutin opintoihin, vaikka lukiota tai ammatillista perustutkintoa ei olisi.

• Valintakoe ratkaisee: Ammattikorkeakoulujen todistusvalinta perustuu ylioppilastutkinnon tai ammatillisen perustutkinnon arvosanoihin. Ammattitutkinnon osat arvioidaan yleensä vain hyväksytty tai hylätty, joten hierojan tutkinnolla haetaan käytännössä valintakokeen kautta. Esimerkiksi fysioterapiaan on paljon hakijoita, joten kokeeseen kannattaa valmistautua hyvin.
• Hyväksiluku: Osa hierojakoulutuksessa opitusta voi vastata korkeakoulun opintojaksoja, esimerkiksi anatomiaa tai yrittäjyyttä. Kukin korkeakoulu päättää hyväksiluvusta itse, joten kysy sitä opintojen alussa.
• Työ opintojen rinnalla: Hierojan työ antaa hyvän pohjan anatomialle ja asiakastyölle, ja sitä voi tehdä opintojen ohessa.

Valintaperusteet vaihtelevat korkeakouluittain ja vuosittain. Tarkista ne ennen hakua Opintopolusta, josta löydät myös jokaisen hakukohteen omat valintaperusteet.

Tutkinnon perusteet ovat Opetushallituksen ePerusteet-palvelussa, ja hieronnan ammattitutkintoon johtavat koulutukset löydät Opintopolusta. Oma tieni hierojaksi on kerrottu sivulla Kuka on HierojaÄssä?

Näin opit anatomiaa

Rakenne on opittu, kun osaat vastata neljään kysymykseen: mikä se on, missä se sijaitsee, mitä se tekee ja miksi sillä on merkitystä käsiteltävässä toiminnassa. Nimen muistaminen on osa osaamista, mutta sen rinnalle tarvitaan käsitys sijainnista ja suhteesta muihin rakenteisiin.

Selitä muistista

Luettu teksti tuntuu helposti tutummalta kuin se onkaan. Sulje kirja ja vastaa yhteen kysymykseen ilman apua: kerro ääneen, kirjoita pari lausetta tai piirrä hahmotelma. Muistista palauttaminen on tutkimuksissa tukenut oppimista selvästi paremmin kuin pelkkä uudelleen lukeminen (Dobson, 2013; Dunlosky ym., 2013).

Tarkista sen jälkeen vastauksesi, etsi yksi puuttuva tai väärä kohta ja korjaa se omin sanoin. Unohtaminen ei kerro, ettet osaisi oppia anatomiaa. Se näyttää, mitä kannattaa harjoitella lisää.

Kertaa eri päivinä

Eri päiville jaettu muistista palauttaminen on tukenut lihasanatomian muistamista (Dobson ym., 2017). Kokeile esimerkiksi rytmiä: kertaus seuraavana päivänä, muutaman päivän päästä ja viikon kuluttua. Rytmi on käytännön ehdotus, ei kaikille todettu paras aikataulu. Palaa vaikeisiin asioihin useammin ja pidennä väliä, kun selittäminen onnistuu.

Yksi lyhyt opiskelukerta

1. Valitse yksi asia, jonka haluat oppia.
2. Lue selitys ja etsi rakenne kuvasta.
3. Sulje kirja ja selitä asia omin sanoin.
4. Tarkista vastaus ja korjaa puuttuva kohta.
5. Kirjoita yksi kysymys seuraavaa kertausta varten.

Yhdistä teksti, kuva ja oma keho

Kun luet luisesta maamerkistä, etsi se omasta kehostasi saman päivän aikana. Kun opit lihaksen tehtävän, tee liike itse ja tunnustele, mikä jännittyy. Kirjoita suomen- ja latinankielinen nimi aluksi rinnakkain ja liitä mukaan lyhyt oma selitys. Opiskelukaveri voi kysyä kertauskysymyksiä ja kertoa, mikä kohta selityksessäsi jäi epäselväksi.

O, I, F ja N

Lihaksen tiedot kootaan neljään kohtaan. Ne eivät ole neljä irrallista ulkoa opeteltavaa asiaa, vaan yhdessä ne kertovat, missä lihas on, mihin se vetää ja miten hermosto ohjaa sitä.

O Origo (lähtökohta)

Lihaksen lähtöalueeksi nimetty kiinnitys. Se voi olla yksi kohta tai laaja alue luussa tai sidekudoksessa.

I Insertio (kiinnityskohta)

Lihaksen toinen kiinnitysalue. Voima välittyy molempiin päihin, joten kumpikin on todellinen kiinnitys.

F Functio (tehtävä)

Lihaksen keskeiset tehtävät. Kerro aina, minkä nivelen liikkeestä on kyse, esimerkiksi ”nilkan dorsifleksio” eikä pelkkä ”koukistus”.

N Nervus (hermotus)

Ääreishermo, joka välittää lihakseen sen aktivointiin liittyvän viestin.

Neljä tavallista väärinkäsitystä

• ”Origosta lihaksen toiminta alkaa.” Ei. Origo on anatominen nimitys lähtöalueelle, ei aktivoinnin alkukohta.
• ”Origo pysyy aina paikallaan.” Ei aina. Kun kehon toinen osa on tuettu, lihas voi liikuttaa lähtöpuolta. O- ja I-nimet eivät silti vaihdu.
• ”Lihas toimii vain F-kohdassa mainitussa liikkeessä.” Ei. Sama lihas voi myös jarruttaa vastakkaista liikettä tai pitää asentoa yllä.
• ”Hermon nimi ja tasomerkintä ovat sama asia.” Eivät. Esimerkiksi n. fibularis profundus on ääreishermon nimi, ja L4–L5 kertoo selkäytimen tasot, joilta sen säikeet tavallisesti tulevat.

Lue lihaksen tiedot tässä järjestyksessä

1. Tunnista lihaksen nimi ja kehon alue.
2. Etsi origo ja insertio kuvasta.
3. Seuraa lihaksen ja jänteen kulkureittiä.
4. Liitä reitti tehtävään: mitä niveltä lihas ylittää ja mihin suuntaan se vetää?
5. Tarkista hermon nimi ja erota se tasomerkinnästä.
6. Sulje tiedot ja kerro kokonaisuus omin sanoin.

Vinkki: peitä taulukosta yksi sarake ja yritä päätellä se muista. Kiinnityksistä ja kulkureitistä voi usein päätellä tehtävän, ja lihaksen sijainnista sen hermon. Sanaston lihastaulukko ja Excel-tiedosto sopivat tähän hyvin.

Esimerkki: etummainen säärilihas (m. tibialis anterior) lähtee sääriluun ulkopinnan yläosasta ja luuvälikalvosta. Sen jänne kulkee nilkan etupuolelta jalkaterän sisäsivulle, sisimpään vaajaluuhun ja ensimmäisen jalkapöytäluun tyveen. Reitti selittää tehtävän: lihas nostaa jalkaterää ylös (dorsifleksio) ja kääntää jalkapohjaa sisäänpäin (inversio). Hermotus tulee syvältä pohjehermolta (n. fibularis profundus).

Anatomian kieli

Sijaintisanat kertovat aina suhteen johonkin toiseen kohtaan, joten lauseen pitää kertoa, mihin rakennetta verrataan. Ne kuvataan anatomisessa perusasennossa: seisten, kämmenet eteenpäin. Oikea ja vasen tarkoittavat kuvatun ihmisen puolia, eivät katsojan.

Sijaintisana ei ole liike. Lateraalinen kertoo, missä rakenne on. Loitonnus (abduktio) kertoo, mitä se tekee. Kysy anatomista lausetta lukiessasi ensin: kertooko se sijainnista vai liikkeestä?

Nimeä liike aina nivelen mukaan. Koukistus (fleksio) näyttää eri nivelissä erilaiselta: kyynärpäässä kulma pienenee, polvessa kantapää lähestyy pakaraa ja olkanivelessä olkavarsi nousee eteen. Sano siksi ”olkanivelen koukistus” eikä pelkkä ”koukistus”. Kaikki liiketermit selityksineen löydät sanaston käsitteistä.

Kolme liiketasoa

Liike tapahtuu tason suuntaisesti ja kiertyy akselin ympäri. Akseli kulkee nivelen läpi kohtisuoraan tasoon nähden. Arjen liikkeet yhdistävät usein useita tasoja, joten tasot ovat kuvaamisen apuväline (Betts ym., 2022).

Lihasten nimet kertovat paljon

Moni lihaksen nimi kuvaa sen muotoa, kokoa, sijaintia, kiinnityksiä tai päiden määrää. Kun opit nimien osat, uusien lihasten muistaminen helpottuu.

• Muoto: deltoideus = kolmiomainen, rhomboideus = vinoneliön muotoinen, trapezius = puolisuunnikkaan muotoinen, serratus = sahalaitainen.
• Päiden määrä: biceps = kaksipäinen, triceps = kolmipäinen, quadriceps = nelipäinen.
• Koko ja pituus: major / minor = suurempi / pienempi, longus / brevis = pitkä / lyhyt, maximus / minimus = suurin / pienin.
• Kiinnitykset: sternocleidomastoideus = rintalasta (sternum), solisluu (clavicula) ja kartiolisäke (processus mastoideus).
• Tehtävä: flexor = koukistaja, extensor = ojentaja, abductor = loitontaja, adductor = lähentäjä, levator = kohottaja.

Lisää sanoja löydät sanaston latinan perussanastosta.

Lihastyön tavat

• Konsentrinen: lihas tuottaa voimaa lyhentyessään, esimerkiksi etureisi tuolilta noustessa.
• Eksentrinen: lihas tuottaa voimaa pidentyessään eli jarruttaa, esimerkiksi etureisi rauhallisesti istuuduttaessa tai portaita alas tultaessa.
• Isometrinen: lihas tuottaa voimaa ilman merkittävää pituuden muutosta, esimerkiksi asentoa ylläpitäessä.

Kolme tavallista väärinkäsitystä:

• ”Lihas on aktiivinen vain, kun se lyhenee.” Ei: myös eksentrisessä ja isometrisessä työssä tuotetaan voimaa.
• ”Jos nivel koukistuu, vain koukistajat työskentelevät.” Ei: ojentajat voivat jarruttaa koukistumista.
• ”Paikallaan pysyvä kehon osa ei tee työtä.” Liikettä ei näy, mutta lihakset voivat tuottaa voimaa.

Anatomisen kuvan lukeminen

Anatominen kuva on aina valittu näkymä: se näyttää alueen tietystä suunnasta, tietyltä syvyydeltä ja usein yksinkertaistettuna. Selvitä nämä ennen kuin opettelet nimiä.

1. Mikä alue ja kumpi puoli? Edestä katsottaessa ihmisen oikea puoli on kuvan vasemmalla. Takaa katsottaessa se on kuvan oikealla.
2. Mistä suunnasta katsotaan? Edestä, takaa, sivulta vai leikkauspinnan suunnasta?
3. Mikä kerros näkyy? Jos kuvatekstissä lukee ”pinnalliset lihakset poistettu”, näet syvemmän kerroksen. Kysy: mitä tämän päällä olisi ehjässä kehossa?
4. Seuraa osoitinviiva loppuun asti. Nimi kuuluu viivan päätepisteen rakenteeseen, ei siihen, joka on lähimpänä tekstiä.
5. Käytä kiintopisteitä. Kuvaa sijainti suhteessa tuttuun luuhun tai niveleen, esimerkiksi ”olkanivelen takana, pinnallisen lihaksen alla”.
6. Seuraa rakennetta molempiin päihin. Jos origo tai insertio jää kuvan ulkopuolelle, tarkista se laajemmasta kuvasta.

Värit ovat apumerkintöjä, ja ne vaihtelevat kirjasta toiseen. Kuva esittää tavallista anatomiaa, ja ihmisten välillä on normaalia vaihtelua. Kuva ei myöskään kerro, mistä jonkun kipu johtuu.

Tunnustelu

Luiset maamerkit ovat koko kehon kartan kiintopisteitä, ja niistä edetään lihaksiin ja jänteisiin. Harjoittele aina harjoituskumppanin suostumuksella ja sovi etukäteen, mitä alueita tunnustellaan. Kumppani saa keskeyttää milloin tahansa.

• Kevyestä syvään. Aloita koko kämmenellä ja kevyellä paineella. Liian kova paine heikentää tuntoa ja voi sattua.
• Liike auttaa löytämään. Lihaksen reuna erottuu, kun kumppani jännittää kevyesti vastusta vasten ja rentouttaa. Jänne tuntuu selvemmin nivelen liikkuessa, ja luinen kohta pysyy paikallaan.
• Vertaa puolia. Pieni ero puolien välillä on tavallista eikä vielä tarkoita poikkeavaa löydöstä.
• Erota havainto tulkinnasta. Kiinteys tai arkuus on havainto. Sen syy on tulkinta, eikä diagnoosin tekeminen kuulu tunnusteluun.

Tunnustelureitti koko keholle

1. Pää ja kaula: takaraivon ulkokyhmy, kartiolisäke, alaleuan kulma, päännyökkääjälihaksen reunat ja C7:n okahaarake.
2. Olkapää: solisluu, olkalisäke, lapaluun harju, lapaluun kulmat ja korppilisäke.
3. Kyynärpää ja ranne: nivelnastat, kyynärlisäke, värttinäluun pää, ranneluut ja värttinävaltimon syke.
4. Vartalo: kylkikaari, 12. kylkiluu, okahaarakkeiden rivi ja suoliluun harjojen yhdyslinja.
5. Lantio ja lonkka: SIAS (ASIS), SIPS (PSIS), iso sarvennoinen ja istuinkyhmy kylkimakuulla.
6. Polvi: polvilumpio, polvilumpioside, sääriluun kyhmy, nivelrako ja pohjeluun pää.
7. Nilkka ja jalkaterä: kehräkset, akillesjänne, kantaluu ja jalkapöytävaltimon syke.

Kun reitti sujuu, harjoittele sitä silmät kiinni ja kerro jokaisen kohdan nimi ja yksi siihen liittyvä rakenne. Tarkista samalla, missä kohdissa kevennät painetta. Varovaisuutta vaativat alueet ja hermojen pinnalliset kohdat löydät sanastosta.

Neljä tavallista oppimisvirhettä

1. Lihaksen nimi toimintona: ”se tekee hauista”. Korjaa nimeämällä nivel ja liikesuunta, esimerkiksi ”kyynärpään koukistus”.
2. Oletus, että origo pysyy aina paikallaan. Korjaa kertomalla, mikä kehon osa on tehtävässä tuettu.
3. Pinnalta näkyvä muoto sekoitetaan koko anatomiaan. Korjaa kysymällä syvyys ja ympäröivät rakenteet.
4. Oireen syy päätellään sijainnista. Kipeän kohdan tunnistaminen kertoo, missä oire tuntuu, ei sitä, mikä kudos sen aiheuttaa.

Oma osaamiskartta

Valitse jokaiselta alueelta yksi luinen maamerkki, yksi nivel, kaksi lihasta ja yksi hermo. Merkitse jokaisen kohdalle, millä tasolla osaat sen:

1. tunnistan nimen
2. osaan paikantaa
3. osaan perustella toiminnan.

Älä merkitse kolmatta tasoa pelkän ulkoa muistamisen perusteella. Kun huomaat oman virheen ja korjaat sen, oppiminen on jo edennyt. Testaa osaamisesi harjoituskokeella.

Lähteet

Löysitkö virheen tai haluaisitko sivulle jotain lisää? Kerro siitä sähköpostilla.